Kirjamielipide: Just a Geek

Ostin itselleni tämän kirjan sosiaalipsykologian kurssiani varten. Tehtävämme oli valita jokin itseä kiinnostava elämänkerta ja kirjoittaa siitä essee sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Olin kuunnellut teoksen aiemmin äänikirjana joten tiesin mitä odottaa.

Wil Wheaton on vuonna 1972 syntynyt amerikkalainen näyttelijä, jonka kuuluisammat roolit ovat elokuvasta Stand by Me – Viimeinen kesä sekä tv-sarjasta Star Trek: The Next Generation (Suomessa Star Trek: Uusi sukupolvi). Elokuvaroolin aikaan hän oli 14-vuotias ja Star Trekissä hän näytteli vuosina 1987-1990 ja sarjasta hän lähti ollessaan 18-vuotias. Sen jälkeen hän ei ole saanut yhtä menestyksekkäitä rooleja urallaan ja on paininut työttömyyden sekä arvottomuudentunteiden kanssa.

Elämänkerta kertoo tästä kamppailusta ja siitä, miten näyttelijästä kasvaa pikkuhiljaa kirjailija.

Star Trek: The Next Generation on science fiction sarja, joka seuraa Enterprise-nimisen avaruusaluksen matkaa avaruuden käymättömillä korpimailla. Enterprisen tehtävä on tutkia avaruutta, tutustua uusiin kulttuureihin ja eliömuotoihin ja ratkaista avaruudessa syntyneitä kiistoja. Sen miehistön jäseniin kuuluu naisia ja miehiä kolmesta eri rodusta ja miehistöön kuuluu myös yksi androidi. Suurin osa aluksella työskentelevistä upseereista on kuitenkin ihmisiä ja kaikki ovat humanoideja.

Wil Wheatonin roolihahmo oli Wesley Crusher, kaikkitietävä, näsäviisas ja pikkuvanha tekniikan ihmelapsi. Wesley on sarjan alussa 15-vuotias, joka tulee alukselle äitinsä Beverlyn mukana. Beverly on aluksen lääkäri sekä Wesleyn yksinhuoltaja. Vaikka Wesleyllä ei ole tähtilaivaston koulutusta, hän on äärimmäisen älykäs ja teknisesti taitava. Näiden luonteenominaisuuksien takia hänestä tehdään sarjan kuudennessa jaksossa virkaatekevä aliluunantti, jonka velvollisuuksiin kuuluu mm. aluksen ohjaaminen. Älykkyydestään ja teknisestä taitavuudestaan huolimatta Wesley on ajoittain hyvinkin lapsellinen ja impulsiivinen.

Star Trek: the Next Generation on enemmän kuin tv-sarja, se on osa maailmanlaajuista ilmiötä ja tuoteperhettä joka on äärimmäisen suosittu. Tuoteperheeseen kuuluu useita eri sarjoja, elokuvia, leluja, kirjoja, sarjakuvia ja muita oheistuotteita. Lähdön aikaan Wil koki sen kuitenkin enemmän taakaksi kuin miksikään muuksi. Hän halusi laajentaa uraansa elokuviin eikä jäädä jumiin yhteen tv-sarjaan. Star Trek: The Next Generation jatkui vielä neljä vuotta Wil Wheatonin lähdön jälkeen ja sarjan varsinaisen loppumisen jälkeen se on jatkanut elämäänsä elokuvissa.

Tietyt katsojat vihasivat Wesleyn hahmoa sydämensä pohjasta ja olivat sitä mieltä, että hahmo pilasi koko sarjan ja heidän katsomiskokemuksensa. He projisoivat tämän vihan Wiliin, sekä sarjan aikana, että vielä kymmenen vuotta myöhemmin.Viha tuli esille Wilin blogin kommenteissa, suoraan Wilille lähetetyissä sähköpostiviesteissä ja Internetin keskustelupalstoilla.Myös Wilillä itsellään oli vihantunteita hahmoa kohtaan jotka aikaa myöten kääntyivät vihaksi häntä itseään kohtaan. Syyt hahmon vihaamiseen ovat ehkä parhaiten esillä sarjan yhdeksännessä jaksossa nimeltä The Battle.

Siinä Wesley rynnistää ilman lupaa komentosillalle, käyttäytyy epäkunnioittavasti ylempiarvoisiaan kohtaan ja vähät välittää komentoketjusta. Hän kertoo huomanneensa ratkaisun erääseen ongelmaan, kun ”pelleili” konehuoneessa ja näpelöi aluksen kaukosensoreita. Myöhemmin jaksossa hän ratkaisee toisen tärkeän ongelman vain vilkaisemalla aivojen röntgenkuvia ja päättelemällä niistä asioita, joita hänen lääkäriäitinsä tai kukaan muukaan huippukoulutetusta miehistöstä ei ollut aiemmin tajunnut.

I don't know much about brain scans, but I glanced at these when you were studying them and I noticed that these patterns are the same as those picked up from the low-intensity transmissions from the Ferengi ship. I went back and checked, and they're exactly the same. -- Wesley Crusher, solving the big problem, saving the day, and earning a spot in every fan's personal airlock.“(Wheaton, Huffpost tv, 2007)

Wil Wheaton vertaa teini-ikäisen hahmon esittelemistä sarjassa tuotteen lanseeraukseen. Kuluttajat eivät välttämättä pidä tuotteesta ja ovat jo valmiiksi epäluuloisia. Sen tähden tuotteen esittely ja kehystys ovat erittäin tärkeitä, sillä ensivaikutelmaa on vaikea pyyhkiä pois. Kuluttajat pitäisi saada vakuutettua siitä, että uusi tuote ei uhkaa heidän rakastamiaan asioita. Tämä vertaus pätee mielestäni myös koko the Next Generation-sarjaan. Alkuperäinen Star Trek-sarja kesti vain kolme kautta vuosina 1966-1969, mutta ehti jo sen aikana saada kulttimaineen. Vaikka Star Trek: The Original Series saikin jatkoa menestyneiden elokuvien muodossa, piti fanien odottaa 18 vuotta ennen kuin tuoteperheen seuraava sarja saapui televisioon. Tällä välin alkuperäisen sarjan katsojat olivat jo kasvaneet aikuisiksi ja heidät piti vakuuttaa siitä, että tämäkin sarja olisi katsomisen arvoinen.

Osa aikuisista faneista ei siis välittänyt siitä, että heidän rakastamansa avaruusseikkailun yksi uusista päähenkilöistä oli yli-innokas ihmelapsi. Asiaa ei myöskään auttanut se, miten muut roolihahmot reagoivat Wesleyn intoiluun. Kapteeni Picard vastusti alunperin Wesleyn mukaanottamista ja kielsi häneltä pääsyn komentosillalle. Vielä myöhemminkin Wesleyn saatua jo virkaatekevän aliluutnantin arvonimen, muut upseerit eivät antaneet arvoa Wesleyn ideoille ja näkemyksille vaikka hän olikin useimmiten oikeassa. Useamman roolihenkilön suusta kuultiin vuorosanat: ”Shut up Wesley” tai ”Shut up kid”. Yleisön oli siis helppo samaistua muiden upseerien mielipiteeseen siitä, että Wesley oli rasittava teini ja näin ollen hahmon vihaaminen oli entistä helpompaa. Parasosiaalisen suhteen takia jotkut katsojat myös samaistivat Wilin Wesleyhin ja alkoivat vihata myös näyttelijää roolihahmon lisäksi.

Roolihahmon tuoma stigma ei ole ainoa leima jonka kanssa Wil Wheaton kamppailee kirjassa. Sarjasta lähtönsä jälkeen Wil otti etäisyyttä Hollywoodiin, teki töitä tietokoneiden parissa ja opiskeli viisi vuotta näyttelemistä draamakoulussa. Mitään suurta elokuvatähteyttä ja kuuluisuutta hän ei ole koskaan saavuttanut, vaikka onkin saanut pieniä rooleja monissa elokuvissa. Hän on joutunut olemaan pitkiä aikoja työttömänä, juossut koe-esiintymisistä toiseen, ahdistunut ja kokenut rahavaikeuksia. Rahavaikeudet ovat erittäin merkityksellisiä sen suhteen, että Wilillä oli jo 27-vuotiaana perhe elätettävänä. Perhe koostui vaimosta ja vaimon edellisestä liitosta peräisin olevista kahdesta kouluikäisestä lapsesta.

Koska menestys on antanut odottaa itseään, Wil kokee leimaantuvansa työttömäksi ja epäonnistuneeksi näyttelijäksi, jonka parhaat päivät ovat takanapäin. Ihmiset tunnistavat hänet enää vain menneistä rooleista ja hänen täytyy jatkuvasti puolustella lähtöään sarjasta muille ihmisille, sekä itselleen. Stigmojensa takia Wil ponnistelee koko ajan näyttääkseen ihmisille, että hän on vielä sekä menestynyt näyttelijä, että ihan tavallinen ihminen.

Vuosien vieriessä Wil alkaa tulla siihen tulokseen, että ehkä hän tuhlaa aikaansa yrittäen jahdata mainetta, kuuluisuutta ja paikkaa tähtinäyttelijöiden joukossa. Hänen päässään alkaa muhia ajatus, että hänestä voisi tulla kirjailija. Ajatus vain vahvistuu, kun hän saa erittäin hyvää palautetta blogiinsa kirjoitetuista tarinoista.  Työttömän ja epäonnistuneen näyttelijän stigma lieventyy hänen omassa mielessään, kun hän alkaakin nähdä itsensä enemmän kirjailijana.

Just a Geek-kirja on jaettu blogipostauksiin ja niiden ikään kuin behind the scenes paljastuksiin. Wil paljastaa kunkin kirjoituksen taustoja ja motiiveita ja samalla myös kirjoitusten taustalla olevia tunteita. Kirja ei ole mikään Hollywood-näyttelijän juoruilu kulissien takaa, vaan raadollinen kuvaus näyttelijän ammatin ja Hollywoodin varjopuolista. Se on myös hyvin rehellinen kuvaus sisäisten demonien kanssa painiskelusta ja niiden voittamisesta. Siitä huolimatta Just a Geek ei ole raskasta luettavaa vaan Wil kirjoittaa pilke silmäkulmassa huumoria taitavasti käyttäen. Kirjassa on tarinoita tarinoiden sisällä ja kieli on rikasta ja hyvin eteenpäin kulkevaa.

Just a Geekin kirjoittamisen jälkeen Wil Wheaton on julkaissut useita kirjoja ja muutamia lyhyitä novelleja. Hän on saanut merkittäviä sivurooleja suosituista tv-sarjoista (Eureka, The Big Bang Theory, Leverage, The Guild) ja hänen bloginsa on huippusuosittu. Hänestä on tullut harrastuksiensa ja kiinnostuksenkohteittensa takia nörtti-ja geekpiirien idoli sekä pidetty puhuja genretapahtumissa. Mikä parasta, hän tuntuu nauttivan elämästään ja olevan sinut itsensä kanssa.